Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: [ˈmɑskuˌliːni]
| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | maskulinum {ett} | kielitiede |
Määritelmät
Substantiivit
- (kielitiede) kieliopillinen suku, jota käytetään viitattaessa miehiin; maskuliinisukuun kuuluva sana
- miespuolinen henkilö
Taivutusmuodot
| Monikko | maskuliinit | Genetiivi | maskuliinin |
| Monikon genetiivi | maskuliinien | Partitiivi | maskuliinia |
| Monikon partitiivi | maskuliineja | Inessiivi | maskuliinissa |
| Monikon inessiivi | maskuliineissa | Elatiivi | maskuliinista |
| Monikon elatiivi | maskuliineista | Illatiivi | maskuliiniin |
| Monikon illatiivi | maskuliineihin | Adessiivi | maskuliinilla |
| Monikon adessiivi | maskuliineilla | Ablatiivi | maskuliinilta |
| Monikon ablatiivi | maskuliineilta | Allatiivi | maskuliinille |
| Monikon allatiivi | maskuliineille | Essiivi | maskuliinina |
| Monikon essiivi | maskuliineina | Translatiivi | maskuliiniksi |
| Monikon translatiivi | maskuliineiksi | Monikon instruktiivi | maskuliinein |
| Abessiivi | maskuliinitta | Monikon abessiivi | maskuliineitta |
| Monikon akkusatiivi | maskuliinit |