| Käännös | |
|---|---|
| 1. | karack {en} |
| Monikko | karakit | Genetiivi | karakin |
| Monikon genetiivi | karakkien | Partitiivi | karakkia |
| Monikon partitiivi | karakkeja | Inessiivi | karakissa |
| Monikon inessiivi | karakeissa | Elatiivi | karakista |
| Monikon elatiivi | karakeista | Illatiivi | karakkiin |
| Monikon illatiivi | karakkeihin | Adessiivi | karakilla |
| Monikon adessiivi | karakeilla | Ablatiivi | karakilta |
| Monikon ablatiivi | karakeilta | Allatiivi | karakille |
| Monikon allatiivi | karakeille | Essiivi | karakkina |
| Monikon essiivi | karakkeina | Translatiivi | karakiksi |
| Monikon translatiivi | karakeiksi | Monikon instruktiivi | karakein |
| Abessiivi | karakitta | Monikon abessiivi | karakeitta |
| Monikon akkusatiivi | karakit |