| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | Deklination {die} | astronomia, kielitiede |
| Monikko | deklinaatiot | Genetiivi | deklinaation |
| Monikon genetiivi | deklinaatioiden | Monikon genetiivi | deklinaatioitten |
| Partitiivi | deklinaatiota | Monikon partitiivi | deklinaatioita |
| Inessiivi | deklinaatiossa | Monikon inessiivi | deklinaatioissa |
| Elatiivi | deklinaatiosta | Monikon elatiivi | deklinaatioista |
| Illatiivi | deklinaatioon | Monikon illatiivi | deklinaatioihin |
| Adessiivi | deklinaatiolla | Monikon adessiivi | deklinaatioilla |
| Ablatiivi | deklinaatiolta | Monikon ablatiivi | deklinaatioilta |
| Allatiivi | deklinaatiolle | Monikon allatiivi | deklinaatioille |
| Essiivi | deklinaationa | Monikon essiivi | deklinaatioina |
| Translatiivi | deklinaatioksi | Monikon translatiivi | deklinaatioiksi |
| Monikon instruktiivi | deklinaatioin | Abessiivi | deklinaatiotta |
| Monikon abessiivi | deklinaatioitta | Monikon akkusatiivi | deklinaatiot |