| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | morfem {ett} | kielitiede |
| Monikko | morfeemit | Genetiivi | morfeemin |
| Monikon genetiivi | morfeemien | Partitiivi | morfeemia |
| Monikon partitiivi | morfeemeja | Inessiivi | morfeemissa |
| Monikon inessiivi | morfeemeissa | Elatiivi | morfeemista |
| Monikon elatiivi | morfeemeista | Illatiivi | morfeemiin |
| Monikon illatiivi | morfeemeihin | Adessiivi | morfeemilla |
| Monikon adessiivi | morfeemeilla | Ablatiivi | morfeemilta |
| Monikon ablatiivi | morfeemeilta | Allatiivi | morfeemille |
| Monikon allatiivi | morfeemeille | Essiivi | morfeemina |
| Monikon essiivi | morfeemeina | Translatiivi | morfeemiksi |
| Monikon translatiivi | morfeemeiksi | Monikon instruktiivi | morfeemein |
| Abessiivi | morfeemitta | Monikon abessiivi | morfeemeitta |
| Monikon akkusatiivi | morfeemit |