Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: /ɔp.tɑ̃.pe.ʁe/

Käännöksiä ei löytynyt valitulle kohdekielelle.

Määritelmät

Verbit

  1. (droit) (police) Obéir, se soumettre.

Esimerkit

  • Je lui intimai par trois fois l’ordre de circuler, auquel il refusa d’obtempérer.
  • Les juifs furent expulsés de Bretagne et ceux qui n'obtempérèrent pas assez vite furent massacrés.

Taivutusmuodot

Partisiipin perfektiobtempéréPartisiipin preesensobtempérant
Yksikön ensimmäisen persoonan konditionaalin preesensobtempèreraisYksikön ensimmäisen persoonan konditionaalin preesensobtempérerais
Yksikön toisen persoonan konditionaalin preesensobtempèreraisYksikön toisen persoonan konditionaalin preesensobtempérerais
Yksikön kolmannen persoonan konditionaalin preesensobtempèreraitYksikön kolmannen persoonan konditionaalin preesensobtempérerait
Monikon ensimmäisen persoonan konditionaalin preesensobtempèrerionsMonikon ensimmäisen persoonan konditionaalin preesensobtempérerions
Monikon toisen persoonan konditionaalin preesensobtempèreriezMonikon toisen persoonan konditionaalin preesensobtempéreriez
Monikon kolmannen persoonan konditionaalin preesensobtempèreraientMonikon kolmannen persoonan konditionaalin preesensobtempéreraient